Kuten otsikosta arvaa, postaus on Rowlingin uusin Potter -teksti (joka julkaistiin pottermoressa) suomeksi. Itse en löytänyt mistään muualta käännöstä, joten päätin kääntää tekstin itse. Laadusta en lupaa mitään, mutta kyllä se ainekin Google kääntäjän voittaa :) Ethän kopioi käännöstä, sillä sen eteen on nähty paljon vaivaa. Mainitsen vielä niille jotka eivät tiedä, että Pottermoressa teksti esitetään Rita Luodikon tekemänä lehtijuttuna, joten se on kirjoitettu liioittelevasti.
Albuksen kaarti yhdistyy jälleen huispauksen maailmanmestaruuskisoissa
Päivänprofeetan juorutoimittaja, Rita Luodiko
On olemassa kuuluisuuksia - ja sitten on Kuuluisuuksia. Olemme nähneet monta kuuluisaa naamaa taikamaailmasta, suosio oikein seisoo täällä patagonian autiomaassa - ministerejä ja presidenttejä, Celestina Taigor, kiistelty Amerikan velhoyhtye Taipuva-Siipiset Siepit - kaikki ovat aiheuttaneet jännityspuuskia, väkijoukkoja sekaisin nimikirjoituksista ja jopa VIP-katsomoiden romahduttamista loitsulla muun väen päälle.
Mutta kun sana levisi ympäri leirintäalueen ja stadionin, että eräs tietty surullisenkuuluisa jengi (ei enää niin siloposkiset teini-ikäiset kuin he olivat parhaimmillaan, mutta silti tunnistettavissa) oli saapunut finaaliin, kiihtymys oli suurempaa kuin koskaan ennen oltiin nähty. Koska väkijoukko vauhkoontui, teltat litistyivät maahan ja pienet lapset jyrättiin. Fanit joka puolelta maailmaa ryntäsivät kohti aluetta, jossa Albuksen kaartin jäsenet oli huhun mukaan nähty, nähdäkseen epätoivoisesti edes vilauksen varsinkin miehestä, jota he vieläkin kutsuvat Valituksi.
Potterin perheelle ja muulle Albuksen kaartille oli annettu majoituspaikka leirintäalueen VIP-alueelta, joka on suojattu voimakkain loitsuin ja jota turvavelhot vartioivat. Heidän läsnäolonsa on varmistanut ison joukon väkeä pitkin eristetyn alueen, kaikki siinä toivossa että he näkisivät edes yhden vilauksen sankareistaan. Tänään kolmelta iltapäivällä heidän toiveensa toteutui kun, kovan huudon säestämänä, Potter vei nuoret poikansa Jamesin ja Albuksen vierailemaan pelaajien alueelle, missä hän esitteli heidät Bulgarian etsijälle Viktor Krumille.
Kohta 34-vuotiaan, kuuluisan aurorin mustissa hiuksissa on muutama harmaa hius, mutta hän jatkaa edelleen jo tunnusmerkiksi tulleiden pyöreiden lasien käyttöä, jotka joidenkin mielestä sopisivat paremmin tyylitiedottomalle 12-vuotiaalle. Kuuluisa salama-arpi on saanut seuraa: Potterilla on ruma arpi oikeassa poskessa. Tietopyyntö sen alkuperästä tuotti vain tavallisen vastauksen Taikaministeriöltä:'Me emme kerro mitään Aurorien todella salaisen osaston töistä, kuten olemme sanonut sinulle vähintään 514 kertaa, neiti Luodiko.' Joten mitä he salaavat? Onko Valittu sotkeutunut tuoreisiin mysteereihin, jotka räjähtävät meidän kaikkien ylle, syösten meidät kaikki uuteen kauhun ja sekasorron aikaan?
Vai onko hänen vammallaan jokin vähäpätöisempi alkuperä, jonka Potter haluaa epätoivoisesti salata. Onko hänen vaimonsa mahdollisesti kironnut hänet? Alkaako Potterien niin onnelliseksi väitetyssä liitossa näkyä halkeamia? Pitäisikö meidän päätellä jotain siitä faktasta, että Ginerva on ollut täysin iloinen jättäessään miehensä ja lapsensa Lontooseen sillä aikaa kun hän selostaa turnausta. Tuomaristo on vetäytynyt miettimään, onko hänellä todella taitoa tai kokemusta tulla lähetetyksi huispauksen maailmanmestaruuskisoihin (tuomaristo tuli takaisin sisään - eikä!!!) mutta kohdataan tosiasia, kun sukunimesi on Potter, ovet aukeavat, kansainvälinen urheiluliitto pokkuroi ja päivän profeetan julkaisijat ojentavat hyviä toimeksiantoja.
Kuten heidän uskolliset faninsa ja seuraajansa muistavat, Potter ja Krum kilpailivat toisiaan vastaan kolmivelhoturnajaisissa, mutta ilmeisesti heille eivät muistele toisiaan pahalla, koska he syleilivät tavatessaan (mitä labyrintissa todella tapahtui? Spekulointia todennäköisesti hillitsi heidän lämmin tervehdyksensä). Puolen tunnin rupattelun jälkeen Potter ja hänen poikansa palasivat leirintäalueelle, missä he juttelivat lopun Dumledoren armeijan kanssa pikkutunneille saakka.
Seuraavassa teltassa ovat kaksi Potterin läheisintä toveria, eräät jotka tietävät kaiken Potterista ja jotka ovat tähän asti aina kieltäytyneet puhumasta lehdistölle. Pelkäävätkö he häntä vai onko heillä omia salaisuuksia, joiden julki tuleminen mustaisi myytin Hänen-joka-jääköön-nimeämättä kukistumisesta. Nyt naimisissa olevat Ronald Weasley ja Hermione Granger olivat Potterin kanssa melkein jokaisella matkan askeleella. Kuten muukin Albuksen kaarti he taistelivat Tylypahkan taistelussa ja kiitollinen velhomaailma antoi heille läjäpäin kehuja ja palkintoja, jotka he epäilemättä ansaitsevat.
Välittömästi taistelun jälkeen Weasley, jonka kuuluisat punertavat hiukset näyttävät harventuneet hieman, meni Potterin rinnalla töihin Taikaministeriöön, mutta lähti vain kaksi vuotta myöhemmin johtaakseen yhdessä hyvin menestynyttä velhojen pilailukauppaa Weasleyn Welho Witsejä. Oliko hän, kuten hän totesi silloin 'iloinen auttaessani veljeäni Georgea liikeasioissa, joita olen aina rakastanut'? Vai oliko hänen mittansa täyttynyt Potterin varjossa seisomisesta? Oliko työ Aurorien osastolla liikaa miehelle, joka myönsi että hänen-joka-jääköön-nimeämättä hirnyrkkien tuhoaminen 'vaati veronsa' hänestä? Hän ei näytä mitään ilmiselviä merkkejä henkisestä sairaudesta kauempaa, mutta yleisön ei ole sallittua mennä niin lähelle että pystyisi tehdä asianmukaisen arvioinnin. Onko tämä epäilyttävää?
Hermione Granger, tietenkin, oli aina ryhmän femme fatale. Lehdistö paljasti aikoinaan, että teini-ikäisenä hän leikki nuoren Potterin tunteilla ennen kuin hän vietteli lihaksikkaan Viktor Krumin, viimeinkin asettuen Potterin uskolliseksi apuriksi. Tehtyään rakettimaiseen nousun taikalainvalvontaosaston varajohtajaksi, hän kurkottaa yhä ylemmäksi ministeriössä, ja hän on myös äiti pojalle, Hugolle, ja tyttärelle, Roselle. Todistaako Hermione Granger, että noita voi todella saada kaiken? (Ei - katsokaa hänen hiuksiaan.)
Sitten on Albuksen kaartin jäsenet, jotka saavat vähemmän julkisuutta kuin Potter, Weasley ja Granger (ovatko he katkeria? Melko varmasti). Neville Longbottom, nykyisin suosittu Tylypahkan noitien ja velhojen koulun yrttitiedon opettaja, on täällä Patagoniassa vaimonsa Hannahin kanssa. Viimeaikoihin asti pari asui Vuotavan noidankattilan yläkerrassa Lontoossa, mutta huhu kertoo, että Hannah ei ole vain kouluttautunut parantajaksi, vaan hän olisi hakemassa Tylypahkan ylihoitajaksi. Varmistamaton juoru antaa ymmärtää, että hän ja hänen miehensä molemmat olisivat nauttineet enemmän Odgenin vanhaa tuliviskiä kuin useimmat meistä lastemme valvojilta odottaa, mutta epäilemättä me kaikki toivotamme hänelle onnea työnhakuun.
Viimeinen Albuksen kaartin johtajista on, tietenkin, Luna Lovekiva (nykyisin naimisissa Rolf Scamanderin, kuuluisan taikaeläintentutkija Liskon tummaihoisen pojanpojan, kanssa). Edelleen ilahduttavan eriskummallinen Luna on kulkenut ristiin rastiin ympäri VIP-aluetta kaavussaan kaikkien kuudentoista osallistuvan maan lippuja. Hänen kaksoispoikansa ovat 'kotona ukin kanssa'. Onko tämä kiertoilmaus lauseelle 'liian oudot julkisesti näytettäviksi'? Tietysti väin epäystävälliset voisivat vihjata tuollaista.
Muutkin Kaartin jäsenet ovat toki täällä, mutta kiinnostus kohdistuu eniten näihin kuuteen. Missä tahansa siellä näkyy punainen pää, joku tekee sivistyneen arvauksen, että se kuuluu Weasleylle, mutta pn vaikea sanoa onko se George (Weasleyn Welho Witsien varakas johtaja), Charlie (lohikäärmeiden hoitaja, edelleen naimaton - miksi?) vai Percy (Taikaliikenneosaston johtaja - on hänen vikansa jos hormiverkko on liian ruuhkainen!). Ainoa joka on helppo tunnistaa on Bill, mies parka, joka on pahasti arpinen ihmissuden tapaamisen jäljiltä, mutta silti hän on jotenkin (lumoamalla? Lemmenjuomalla? Kiristämällä? Kidnappaamalla?) naimisissa kieltämättä kauniin (mutta epäilemättä tyhmän) Fleur Delacourin kanssa.
Viesti on, että saamme nähdä nämä ja muut Albuksen kaartin jäsenet VIP-katsomoissa finaalissa, lisäämässä loistetta ja vilinää gaala tilaisuudessa. Toivotaan, että kahden nuorimman seurassa roikkuvan käytös ei nolaa heitä, kastaen häpeää niille, jotka ovat ennen tuoneet kunniaa velhoille.
Itse epäröin aina loukata nuorten yksityisyyttä, mutta tosiasiassa jokainen joka on ollut läheisesti tekemisissä Harry Potterin kanssa saa kokea julkisuuden hyödyt ja haitat. Epäilemättä Harry Potter tulee olemaan huolestunut tietäessään, että hänen 16-vuotias kummipoikansa Teddy Lupin - hontelo puoli-ihmissusi kirkkaansinisine hiuksineen - on saavuttuaan VIP-alueelle käyttäytynyt aika epäsopivasti ikään kuin hän olisi velhojen kuninkaallinen. On varmaan liikaa pyydetty, että aina-kiireinen Potter pitäisi tiukemmin ruodussa tämän villin pojan, joka uskottiin hänen hoitoonsa kuolleiden vanhempien toiveesta, mutta jotkut vapisevat ajatellessaan mitä herra Lupinista tulee ilman pikaista väliintuloa. Sillä välin Bill ja Fleur Weasley haluaisivat ehkä tietää, että mikä tahansa pimeä nurkka jossa herra Lupin väijyy, tuntuu vetävän puoleensa heidän kaunista vaaleaa tytärtänsä Victoirea. Onneksi he molemmat ovat kehittäneet metodin korvien kautta hengittämiseen. En keksi mitään muutakaan syytä sille, miten he muuten olisivat selvinneet hengissä pitkittyneistä jaksoista, joita minun nuoruudessani kutsuttiin pussailuksi.
Mutta ei olla ankaria. Harry Potteria ja hänen joukkoaan ei ole ikinä väitetty täydellisiksi! Ja niille jotka haluavat tietää tarkasti kuinka epätäydellisiä he ovat, uusin elämänkertani: Albuksen kaarti: porukan pimeä puoli on saatavissa Säilästä&Imupaperista 31. heinäkuuta.
