Tässä on vielä tarinani viimeinen osa. Aiemmat osat löytyvät luukusta 11 (http://meerilife.blogspot.fi/2013/12/luukku-11.html) ja luukusta 18 (http://meerilife.blogspot.fi/2013/12/luukku-18.html)
Pian tuli meidän vuoromme. Minä lensin edellä ja mietin, minne minun kannattaisi mennä. Kuulin itkua ja suunnistin sitä kohti. Näin pienen pojan, jonka ympärillä oli joukko teini-ikäisiä poikia. Isommat pojat pitelivät pienempää ja kaivelivat hänen taskujaan. Taskusta löytyi rahaa ja he irrottivat otteensa pojasta lähteäkseen.
Kiisin poikia kohti ja ripautin heidän päällensä hieman keijupölyä. Pojat kääntyivät ja palauttivat rahat pikkupojalle. Hymyilin tyytyväisenä ja vilkaisin Oliveria. Hän katsoi minuun arvioiden. Jatkoimme matkaa.
Päivä eteni hyvin ja stressini alkoi vähitellen helpottaa. Autoin ihmisiä monenlaisissa asioissa heidän sitä itse huomaamatta, ja Oliver seurasi perässäni mitään sanomatta.
Päivä alkoi jo päättyä, kun lensimme jälleen yhden ikkunan ohi. Huomasin, että talossa asuvalla naisella oli joulukinkku uunissa, mutta hän oli nukahtanut olohuoneeseen. Kinkku pitäisi ottaa pian pois uunista, ettei se palaisi. Suunnistin raollaan olevasta ikkunasta sisään.
Laskeuduin olohuoneen sohvan käsinojalle, naisen pään viereen. Meinasin herättää naisen, mutta tajusin, että nainen näkisi Oliverin heti, kun avaisi silmät. Sen vuoksi kuiskasin: "Oliver, voisitko siirtyä tai hän näkee sinut."
"Huolehdin kyllä omista asioistani", tonttupoika vastasi tylysti.
Herätin naisen kutittamalla häntä ja siirryin heti sohvan taakse. Hän avasi silmänsä ja tuijotti suoraan Oliveriin. Oliver tajusi virheensä ja kiiti ulos ikkunasta naisen tuijottaessa hämmentyneenä ja henkeään haukkojen hänen peräänsä. Nainen mutisi itsekseen:
"Olen varma, että tuosta meni äsken tonttu. Aivan varma. Minun ei pitänyt nukahtaa. Minun piti vahtia kinkkua. Vahtia kinkkua!" Nainen juoksi keittiöön ja huokaisi helpotuksesta, kun kinkku ei ollut palanut.
Samaan aikaan lensin ikkunasta ulos ja näin Oliverin.
"Minähän sanoin, että hän näkisi sinut. Meitä ei saa nähdä", minä huomautin hieman vihaisemmalla sävyllä kuin yleensä.
"No minä olenkin tonttu. Minun näkemisensä kasvattaa joulumieltä", hän vastasi ilkikurisesti ja jatkoi,"tämä koe on nyt tässä"
Palasimme muiden luo, jossa meille kerrottiin, että tulokset saataisiin tietää huomenna. Lähdin kotiin. Kun saavuin, kello oli jo paljon, joten menin heti nukkumaan.
Seuraavana aamuna heräsin rauhallisesti. Olin aamupäivän kotona ja puuhastelun kaikkea. Sitten lähdin kuulemaan kokeen tuloksia.
Lensin samaan paikkaan kuin eilenkin. Elisia ja tontut olivat jo siellä. Vähitellen kaikki keijut tulivat paikalla. Elisia alkoi jakaa paperikääröjä, joissa oli arvostelumme. Sain omani ja aloin avata sitä vapisevista käsin. Sain käärön auki ja aloin lukea sitä. En ollut uskoa silmiäni. Kaikissa kohdissa oli E eli erinomainen. Olin onnistunut täydellisesti!
Mitäköhän Oliver oli kertonut joulukeijulle? Katsoin häntä, mutta tonttu katseli kokoajana muualle. Juuri ennen tonttujen lähtöä hän viimein katsoi minuun ja virnisti leveästi. Sellainen oli minun jouluni.
Loppu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti