Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli kirpeä mutta kaunis pakkasaamu. Nousin pikkuruisesta sängystäni, petasin sen ja laitoin ruskeat töppöset jalkaani. Join aamuteeni ja söin yhden piparin.
Minua jännitti kauheasti. Huomenna, jouluaattona olisi koe, joka määrittelisi tulisiko minusta joulukeiju vai päätyisinkö jollekkin muulle alalle. Olin niin hermostunut, etten saanut tehtyä mitään järkevää. Päätin lähteä kylään parhaalle ystävälleni.
Astuin ulos ovesta ja lähdin lentoon. Pieni kuusi jonka sisällä kotini oli jäi taakse, kun syöksyin kohti metsän toista reunaa. Vanhan haavan luona hiljensin vauhtia ja laskeuduin oksalle. Lumi narahteli jalkojeni alla, kun kävelin kohti huomaamatonta ovea. Koputin oveen.
"Sisään!" huusi helisevä ääni. Avasin oven ja pujahdin lämpimään huoneeseen. Paras ystäväni Aisla juoksi halaamaan minua. Irroittauduin hänen otteestaan nauraen, ja sanoin: "Ihana nähdä sinua"
"Niin sinuakin. Stressaat huomista koetta varmaan hirveästi",Aisla totesi tietävästi. Nyökkäsin, kun vatsassani lepattavat perhoset heräsivät jälleen.
"No, ei puhuta siitä. Minä keitän meille glögiä"
Istuuduin pöydän ääreen, kun Aisla alkoi hyöriä glögin parissa. Hänen vaaleat hiuksensa olivat nutturalla ja hänellä oli yllään sinivalkoraidallinen mekko. Mekosta pystyi päätellä, että hän oli kouluttautunut hammaskeijuksi, vaikka tiesinkin sen jo etukäteen.
Muistan, kuinka Aislakin oli jännittänyt koettaan jo monta viikkoa etukäteen, mutta hyvin se oli mennyt. Tai oikeastaan loistavasti. Hän oli läpäissyt testin parhain mahdollisin tuloksin ja nyt hän oli hammaskeiju.
Aisla toi pöytään glögimme ja pipareita. Aloimme jutella syönnin yhteydessä. Olin ikävöinyt Aislaa ja hänen tapaansa ymmärtää minun pienimmätkin kummallisuuteni.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti